Leirimuistot säilyvät pitkään – Leiriranta 1 kiittää ja kuittaa
Karkkilalaisnuorten rippikoululeiri Leiriranta 1 jäi osallistujille ikimuistoisena mieleen. Leirillä koettiin kesän vaihtelevat säät, riehakkaita kilpailuja, yhteislaulua ja syvällisiä hetkiä – kaikkea sitä, mikä tekee riparista nuorille ainutlaatuisen kokemuksen.
Ruoka oli leirillä tärkeä osa arkea, eikä pöydästä puuttunut mitään: syötiin viisi kertaa päivässä. Emäntä Päivi Kvistin loihtimat herkut vaihtelivat letuista mangorahkaan ja jäätelöön.
– Leiriranta ykkösen porukka oli mukava leiri, jolle ruoka maistui ja joka kiitti ruokailun jälkeen reippaasti, Kvist kertoo.
Yksi leirin kohokohdista olivat isosten järjestämät skabat, joissa vauhti ja vesi yhdistyivät. Erityisesti mieleen jäi tehtävä, jossa vettä siirrettiin Pienojanlammesta ämpäriin vadista toiseen heittämällä. Lopputuloksena ei ollut vain täysi ämpäri, vaan myös läpimärkä porukka. Kisojen jälkeen tunnelma jatkui vapaamuotoisena, kun leiriläiset hyppäsivät vaatteet päällä uimaan ja aloittivat spontaanin vesisodan. Tässä vaiheessa ei enää ollut merkitystä sillä, mikä joukkue oli voittanut – tärkeintä oli yhdessäolo ja nauru.
– Hyvin moni piti erityisesti skaboista, saunomisesta ja uimisesta, kertoo vs. kappalainen Mertsi Saarela, joka on ollut Leirirannassa pappina ensimmäisen kerran jo vuonna 1998.
Leirillä laulu soi vahvasti. Ryhmä lauloi ”koko sydämensä kyllyydestä”, kuten eräs leiriläinen kuvasi. Erityiseksi suosikiksi nousi Sitkeä sydän. Kanttori Anne kiitti ryhmää työskentelystä, ja iltaisin laulun sävelet kantautuivat saunalta majoitustiloihin asti. Kaikkia saunassa hoilattuja kappaleita ei ehkä jälkikäteen eritellä, mutta yksi asia on varma: yhteislaulu vahvisti porukan henkeä.
– Se on jännittävää seurata joka ryhmän kohdalla, miten esimerkiksi aluksi yhdessä laulettavat ruokalaulut tuntuvat nuorista kiusallisilta. Muutaman päivän kuluttua tunnelma vapautuu ja ehdotuksia lauluille ja sävelille tulee kysymättäkin, kertoo rippikoulutyöstä vastaava nuorisopastori Saara Laakkonen.
Iltaohjelmat olivat monille leirin kohokohtia. Isosten Inkan, Ainon, Danelin, Sinin, Ennin ja Laurin vetämät ohjelmat olivat kekseliäitä ja hauskoja, ja niistä huokui vahva yhteishenki. Yksi suosikeista oli niin sanottu ponileikki, joka sai osallistujat heittäytymään täysillä mukaan.
Yhdessä tekeminen synnytti myös leikkimielistä kisailua ja hyväntahtoisia jekkuja. Viimeisen aamun herätys tuli monelle yllätyksenä, kun kengät olivat kadonneet paikoiltaan – osa löytyi lipputangon juurelta, osa korkealta tangon huipulta ja jotkut puista. Tilanne herätti hämmennystä, mutta myös paljon naurua.
Leirillä oli vauhdin ja ilon lisäksi tilaa hiljaisuudelle ja syvällisille keskusteluille. Ohjaajat Saara, Mertsi, Joni ja Annukka käsittelivät kristinuskon keskeisiä aiheita, ja isosten iltahartauksissa pysähdyttiin elämän tärkeiden kysymysten äärelle. Raamiksissa jokainen sai mahdollisuuden puhua asioista, joista ei arjessa aina tule keskusteltua. Nämä hetket syvensivät leirikokemusta ja tarjosivat tilaa henkilökohtaiselle kasvulle.
Työskentelyjen ohjaaminen oli uusi kokemus Annukka Alenille.
– Oli mielenkiintoista palata rippikouluun yli 40 vuoden jälkeen. Huomasin, kuinka paljon rippikoulu on kehittynyt. Se on täyttä asiaa tiiviissä paketissa. Rippikoululaiset olivat mukavia ja ahkeria, ja oli ilo pitää työskentelyjä yhdessä Joni Tammisen kanssa, Alen kertoo.
Joni Tammiselle ohjaajuus oli ensimmäinen kokemus.
– Tämä oli erilaista kuin isosena toimiminen. Paljon uutta ja myös jännittävää. Työskentelyt olivat kuin pitkiä raamiksia – vastuu oli suurempi ja työ vaati tarkkuutta ja sinnikkyyttä, hän kuvaa.
Leirin päätteeksi tunnelma oli yksimielinen: parempaa Leiriranta 1 -riparia ei olisi voitu toivoa. Onnistumisen taustalla oli ennen kaikkea hyvä porukka – yhteishenki, avoimuus ja halu olla yhdessä tekivät kokemuksesta erityisen.
Leirimuistot kulkevat mukana pitkään, mutta yksi asia on varma: tämä ripari säilyy osallistujien mielissä vielä vuosienkin päästä.
Apuohjaajana toimi ensimmäistä kesää Venla Huhtala:
– Kokemus oli jännittävä ja tehtävä minulle uusi. Vastuuta oli paljon, sillä koko leirin yörauha oli minun vastuullani. Aika tuntui välillä kuluvan hitaasti, joten etsin kiinnostavia tietoja netistä ja kirjoitin joka aamu yhden faktan tauluun. Parhaiten taisivat jäädä mieleen pohdinnat siitä, voiko apina omistaa tekijänoikeuksia ja miten kahvi ja kristinusko löysivät toisensa.
Saara ja Mertsi
