Annukan Juttutuvassa kukaan ei jää yksin
Uusi matalan kynnyksen kohtaamispaikka kutsuu kaikenikäiset kahville, vaihtamaan kuulumisia ja löytämään uusia tuttavuuksia. Juttutuvassa tärkeintä ovat ihmiset ja yhdessä jaetut tarinat.
Joskus päivä voi kulua niin, ettei vaihda sanaakaan toisen ihmisen kanssa. Juuri tällaisia hetkiä varten Karkkilan seurakunta käynnistää syksyllä uuden kohtaamispaikan, Annukka Alenin vetämän Juttutuvan. Sen tarkoituksena on tarjota paikka, jossa voi pysähtyä kahvikupin ääreen, vaihtaa kuulumisia ja kohdata muita ilman suorituspaineita.
Ajatus Juttutuvasta syntyi vähitellen työtovereiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä. Niissä vahvistui käsitys siitä, että seurakunnassa tarvitaan myös toimintaa, jossa ohjelma ei ole pääosassa.
– Seurakunnalla on paljon hyviä kerhoja ja tapahtumia, mutta kohtaamisissa käy ilmi, että ihmisillä olisi tarvetta ihan tavalliselle jutustelulle. Moni saattaa olla yksinäinen, eikä päivän aikana tule vaihdettua kovinkaan monta sanaa kenenkään kanssa, Alen kertoo.
Juttutupaan ovat tervetulleita kaikki. Ei tarvitse olla seurakunnan aktiivikävijä, eikä mukaan tuleminen edellytä ennakkotietoja tai aiempia tuttavuuksia. Yksi toiminnan tärkeimmistä ajatuksista on madaltaa kynnystä tulla mukaan.
– Toivon, että sinne olisi mahdollisimman helppo tulla juuri sellaisena kuin on. Iälläkään ei ole väliä. Olisi hienoa, jos eri-ikäiset ihmiset voisivat kohdata toisensa, Alen toivoo.
Mukaan voi tulla myös silloin, kun ei tunne ketään ennestään.
– Siellä ihmiset tutustuvat toisiinsa luonnostaan.
Juttutuvassa keskustelut syntyvät osallistujien omista ajatuksista ja kokemuksista. Puhe voi kulkea koulumuistoista jouluperinteisiin, tanssilavoilta sota-ajan tarinoihin tai ajankohtaisiin ilmiöihin. Usein yhden ihmisen tarina tuo mieleen myös muiden kokemuksia ja muistoja.
– On mielenkiintoista kuulla, miten ihmiset ovat eläneet eri aikoina. Voimme oppia toisiltamme paljon ja samalla havaita, kuinka maailma on muuttunut lyhyessä ajassa, Alen pohtii.
Keskustelu ei ole vain kuulumisten vaihtamista. Siinä liikutaan myös tunteiden tasolla. Toisten kokemuksia kuunnellessa oivaltaa, ettei kukaan kanna elämänsä valoja ja varjoja yksin.
– Kun ihmiset kokoontuvat keskustelemaan, huomaa nopeasti, että jokaisen elämässä on sekä valoa että varjoja. Niitä on helpompi kantaa, kun ne saa jakaa toisten kanssa. Parhaimmillaan joku saa lohtua, iloa tai uusia ystäviä. Toisinaan voi myös huomata kykenevänsä auttamaan toista ihmistä. Porukassa on uskomaton voima.
Kohtaamiset ovat opettaneet Alenille paljon ihmisistä.
– Tuntuu hyvältä, kun joku luottaa ja haluaa jakaa elämäänsä. Jokaisesta kohtaamisesta saa jotakin mukaansa. Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta, vaan voimme ammentaa myös toisten kokemuksista, Alen pohtii.
Lopulta Juttutuvan tavoite on hyvin yksinkertainen: luoda paikka, jossa jokainen voi tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi.
– Olisi mukavaa, jos ihmiset lähtisivät kotiin hyvillä mielin, ehkä nauraenkin, ja odottaisivat jo seuraavaa kertaa, Alen toivoo.
